Ruusun matka kukasta koruksi

Olet varmaankin mietiskellyt, millainen prosessi kukkaiskorun tekeminen oikein lopulta onkaan. Valmiin korun taakse kätkeytyy joskus jopa viikkojen työ kaikenkarvaisine vaiheineen, ylä- sekä alamäkineen. Ajattelin tällä blogikirjoituksella valaista koruntekoprosessiani kuvien ja tekstin avulla. Havainnollistajana toimii yksi pinkki ruusu, jonka matkaa koruiksi pääset seuraamaan jatkamalla lukemista! Tule mukaan seuraamaan yhden ruusun matkaa korvakoruiksi!

Sain tämän ruusun kuntosalilta Naistenpäivänä. Ajattelin, että tässä olisikin hyvä alku blogipostaukselle, josta ilmenisi korun kaikki käyttöönottoa edeltävät vaiheet. Ja tässä mennään!

Nyhdin ruusun terälehdet yksitellen irti ja asetin kirjan väliin kuivumaan. Kuivumisessa kesti reilu viikko. Tunnistaako joku muuten, mikä klassikkoteos on kyseessä? 😉

Sitten päästiinkin itse työvaiheeseen. Tässä kuva yleensä tarvittavista tarvikkeista: vinyylihanskat, mittakupit, pinsetit ja sakset. Myöhemmässä kuvassa näette myös kaasumaskin.

Käyttämäni biohartsin mittaaminen on tarkkaa puuhaa. Kovetetta ja epoksia on oltava tismalleen oikea suhde, jotta sekoitus onnistuu. Ilman kosteuden ja lämpötilan on oltava optimaalinen, pölyn lentelyä varottava. Epoksia tai kovetetta ei myöskään saa osua mihinkään, eikä sitä saa päästä iholle tai hengitysteihin. Siksi pidänkin sekä kaasunaamaria että tuplahanskoja käsissäni aina työskennellessäni. Varovaisuudesta huolimatta hartsia valuu aina jonnekin, ja suurin osa valuajasta meneekin vanupuikkojen ja paperisuttujen kanssa heilumiseen. Voin kertoa, että hartsitahrat eivät lähde vaatteista tai huonekaluista pois millään. Ja minulla on aika monta roisketta päätynyt vaatteisiin muutaman vuoden aikana.

Meininki hjuva!

Tässä hartsi on sekoitettu ja kaadettu muotteihin. Tämän jälkeen ruusun terälehdet on asetettu muotteihin pinseteillä ja viimeiseksi lisätty hopearipustin. Tässä vaiheessa hartsin täytyy kovettua noin vuorokausi, jonka jälkeen lisätään vielä yksi kerros, jotta myös korun takaosasta tulee siisti.

Näiden korujen muotti on niin hyvä, etteivät korut tarvitse enää hiomista. Tässä vaiheessa on normaalisti vielä reunojen hionta vesihiomapaperilla, ja mahdollisesti reikien poraus – mutta näihin koruihin on ripustimet upotettu jo valuvaiheessa, mikä säästää hitusen työtä loppuvaiheessa! Täytyy siis vain taitella hopeat kuosiin ja kiinnittää koukkuihin.

IMG_20170420_164803_135

Paras vaihe korunteossa on valmiiden korujen kuvaaminen – ellei lasketa sitä, kun näen korut kantajan yllä. Koska korut lähteävät yleensä eri puolille Suomea, pääsen harvemmin näkemään korut omistajansa yllä. Poikkeuksena tietysti ystävät ja tutut. :) Nämä korut teinkin muutama viikko sitten mallina toimineelle Hannalle. :)

Korut lähetetään aina viimeistellyssä korurasiassa, joka sopii oivallisesti myös korujen säilytykseen!

Jäikö jokin vielä askarruttamaan koruntekoprosessissa? Voit kysyä mitä vain mieleen tulee, vastaan mielelläni! Kuvien ja tekstin kautta on kuitenkin yllättävän vaikea tuoda ilmi sitä sekamelskaa, joka yleensä vallitsee, kun koruja on työpöydällä 20-50 kpl. Työ näyttää paljon järjestäytyneemmältä ja siistimmältä, kun seurataan vain yhtien korujen matkaa. 😉 Kenties myöhemmin saamme nähdä ruokotonta behind the scenes -matskua. Vielä en ole siihen kuitenkaan valmis!

Leave a Reply