kukkakorut

Ruusun matka kukasta koruksi

Olet varmaankin mietiskellyt, millainen prosessi kukkaiskorun tekeminen oikein lopulta onkaan. Valmiin korun taakse kätkeytyy joskus jopa viikkojen työ kaikenkarvaisine vaiheineen, ylä- sekä alamäkineen. Ajattelin tällä blogikirjoituksella valaista koruntekoprosessiani kuvien ja tekstin avulla. Havainnollistajana toimii yksi pinkki ruusu, jonka matkaa koruiksi pääset seuraamaan jatkamalla lukemista! Tule mukaan seuraamaan yhden ruusun matkaa korvakoruiksi!

Sain tämän ruusun kuntosalilta Naistenpäivänä. Ajattelin, että tässä olisikin hyvä alku blogipostaukselle, josta ilmenisi korun kaikki käyttöönottoa edeltävät vaiheet. Ja tässä mennään!

Nyhdin ruusun terälehdet yksitellen irti ja asetin kirjan väliin kuivumaan. Kuivumisessa kesti reilu viikko. Tunnistaako joku muuten, mikä klassikkoteos on kyseessä? 😉

Sitten päästiinkin itse työvaiheeseen. Tässä kuva yleensä tarvittavista tarvikkeista: vinyylihanskat, mittakupit, pinsetit ja sakset. Myöhemmässä kuvassa näette myös kaasumaskin.

Käyttämäni biohartsin mittaaminen on tarkkaa puuhaa. Kovetetta ja epoksia on oltava tismalleen oikea suhde, jotta sekoitus onnistuu. Ilman kosteuden ja lämpötilan on oltava optimaalinen, pölyn lentelyä varottava. Epoksia tai kovetetta ei myöskään saa osua mihinkään, eikä sitä saa päästä iholle tai hengitysteihin. Siksi pidänkin sekä kaasunaamaria että tuplahanskoja käsissäni aina työskennellessäni. Varovaisuudesta huolimatta hartsia valuu aina jonnekin, ja suurin osa valuajasta meneekin vanupuikkojen ja paperisuttujen kanssa heilumiseen. Voin kertoa, että hartsitahrat eivät lähde vaatteista tai huonekaluista pois millään. Ja minulla on aika monta roisketta päätynyt vaatteisiin muutaman vuoden aikana.

Meininki hjuva!

Tässä hartsi on sekoitettu ja kaadettu muotteihin. Tämän jälkeen ruusun terälehdet on asetettu muotteihin pinseteillä ja viimeiseksi lisätty hopearipustin. Tässä vaiheessa hartsin täytyy kovettua noin vuorokausi, jonka jälkeen lisätään vielä yksi kerros, jotta myös korun takaosasta tulee siisti.

Näiden korujen muotti on niin hyvä, etteivät korut tarvitse enää hiomista. Tässä vaiheessa on normaalisti vielä reunojen hionta vesihiomapaperilla, ja mahdollisesti reikien poraus – mutta näihin koruihin on ripustimet upotettu jo valuvaiheessa, mikä säästää hitusen työtä loppuvaiheessa! Täytyy siis vain taitella hopeat kuosiin ja kiinnittää koukkuihin.

IMG_20170420_164803_135

Paras vaihe korunteossa on valmiiden korujen kuvaaminen – ellei lasketa sitä, kun näen korut kantajan yllä. Koska korut lähteävät yleensä eri puolille Suomea, pääsen harvemmin näkemään korut omistajansa yllä. Poikkeuksena tietysti ystävät ja tutut. :) Nämä korut teinkin muutama viikko sitten mallina toimineelle Hannalle. :)

Korut lähetetään aina viimeistellyssä korurasiassa, joka sopii oivallisesti myös korujen säilytykseen!

Jäikö jokin vielä askarruttamaan koruntekoprosessissa? Voit kysyä mitä vain mieleen tulee, vastaan mielelläni! Kuvien ja tekstin kautta on kuitenkin yllättävän vaikea tuoda ilmi sitä sekamelskaa, joka yleensä vallitsee, kun koruja on työpöydällä 20-50 kpl. Työ näyttää paljon järjestäytyneemmältä ja siistimmältä, kun seurataan vain yhtien korujen matkaa. 😉 Kenties myöhemmin saamme nähdä ruokotonta behind the scenes -matskua. Vielä en ole siihen kuitenkaan valmis!

Miten kaikki alkoi: True Bloom Jewelryn alkuaskeleet

Minulta kysytään kaikista eniten, kuinka tulin aloittaneeksi True Bloom Jewelry -yritykseni. Että mistä idea oikein alunperin tuli.

Menemme takaisin kevääseen 2015, Helsinkiin. Olin vierailemassa ystäväni Riikan ja Stuartin luona, kuten tavallista, ja Riikka näytti minulle kuvan käsirenkaasta, jossa oli sisällä aitoja kukkia. Taisimme molemmat rakastua näkyyn niin paljon, että päätimme kokeilla omien korujen tekemistä. Eihän se nyt niin vaikeaa voinut olla! Lisäksi halusimme aloittaa jo seuraavana päivänä.

Tutkimme, mitä tämä outo läpinäkyvä materiaali oikein on, ja miten sen sisälle saa laitettua kasveja. Englanninkielisiä ja aivan uusia ja tuntemattomia sanoja vilisi teksteissä ja kuvissa. Hartsia se tuntui olevan nimeltään – mutta kun sitäkin on niin monta eri sorttia. Tehtäväksi jäisi paikantaa nämä aineet Suomesta. Niin, ja jos aine löytyisikin, niin täytyi hankkia jotain, mihin aine valetaan. Alussa suunnitelmamme vaikutti aukottomalta ja uskoimme kokeilun toimivuuteen sataprosenttisesti. Selasin mielettömästi kuvia ja suunnittelin, millaisia koruja halusin tehdä. En malttanut odottaa.

Oikeaa ainetta ei kuitenkaan löytynyt. Eikä muotteja. Ja metalliosatkin olivat kalliita. Kukkiakaan ei vielä siinä vaiheessa kevättä kasvanut, mutta otimme kuitenkin talteen yhden kanervan karahkan pihalta. Päätimme jatkaa tutkimuksia ja kokeilla koruntekoa myöhemmin keväällä.

oulu meri kesä

Kesän korvalla löysimmekin Helsingistä jonkinmoista ainetta, johon kuulemma pystyi taltioimaan orgaanista materiaa. Kärräsimme puolen litran metallipurkin kotiin ja otimme esille netistä tilaamani metalliosat sekä huolella kuivatut ja leikatut kukat. Koruthan olivat jo puoliksi valmiita! Aukaisimme hartsipurkin ja olimme pyörtyä, kun ystäväni kaksioon tulvahti mitä voimakkain liuotinkatku. Suljimme purkin ja menimme makuuhuoneeseen päivittämään tilannetta. Korut oli tehtävä, haisi miltä haisi.

Tuntia myöhemmin olimme aika pahoinvoivia, mutta korut olivat valmiita. Ne asetettiin hyllylle kovettumaan ja kaikki mahdolliset ikkunat ja ovet avattiin ilmanvaihdon maksimoimieksi. Tuoksu ei ollut mitenkään terveellinen. Tarkistimme korujen kovettumisasteen tasaisin väliajoin ja olimme vähän pettyneitä, kun vielä kolmenkin päivän jälkeen korut olivat tahmeita. Kävi ilmi, että olimme sittenkin ostaneet vääränlaista hartsia, eikä tämä aine tulisi koskaan kovettumaan kirkkaaksi. Jälleen uusi takapakki.

Epäonnistumisista huolimatta aloin kesällä aikani kuluksi viritellä yritysideaa. Kunhan oikeat aineet ja tekotavat tulisivat tutuksi, haluaisin tehdä koruja myytäväksi asti. Minulla oli mielestäni omanlainen tapa tehdä kukkakoruja ja olin aina rakastanut kukkia – oli siis oikeastaan tähtiin kirjoitettu, että minulla olisi kukkakorubisnes.

Makoilin Helsingin rantakallioilla ja mietin koruyritykselle nimeä. Halusin ehdottomasti, että nimessä olisi sana ‘Bloom’, se kuulosti kauniilta. Riikka oli töissä ja kirjoittelin hänelle jatkuvasti viestejä ideoistani. Kuuntelin Madonnaa ja True Blue -levyltä sainkin lopulta idean. True Blue tarkoitti jotain autenttista ja aitoa, ja sehän rimmasi Bloom-sanan kanssa täydellisesti. Nimen täytyi olla englanninkielinen, koska alunperin ajattelin yrityksen olevan hyvinkin kansainvälinen. Asiat etenivät hienosti.

Lopulta syksyn mittaan olin keksinyt tavan tehdä ruusukaulakoruja, ja vieläpä tällä ostamallamme hartsilla, joka ei kovettunut. Ensimmäisissä koruissani käytin ruusun päällä lasikupua ja hartsia käytin kiinnitysaineena. Myin koruja joissain Oulun tapahtumissa ja vastaanotto oli huikea. Sain myytyä tusinoittain koruja muutamassa päivässä.

Pinkki kaulakoru

Ruusukaulakoru Oulu

Tässä vaiheessa asiat etenivät nopeasti. Kutsuin ystäväni luokseni stormaamaan ja keksimään logoa. Myös nettisivut piti tehdä mahdollisimman nopeasti, ja etenkin valokuvausprojektit piti hoitaa alta pois ennen talven tuloa. Minä, Riikka, Stuart ja Jukka piirtelimme kaikennäköisiä logoja teen äärellä, ja lopulta sain (onneksi) itse piirrettyä sellaisen logon, johon olin tyytyväinen. Sama logo on käytössä tänäkin päivänä.

pioni logo true bloom jewelry

Muutaman viikon päästä syksyllä 2015 aloitimme nettisivujen rakentamisen, joista suuri kiitos kuuluu Stuartille. Sivut ovat alusta asti olleet juuri sellaiset kuin halusin. Riikka on auttanut niiden kanssa myös, mutta vielä suurempi kiitos hänelle kuuluu empimättömästä avusta ja tuesta, jota olen saanut kaikissa yritystä koskevissa asioissa. Riikka on ollut mahtava malli ja apu visuaalisen ilmeen rakentamisessa. Lopulta tämä yritys on ollut vähän meidän kaikkien yhteinen projekti, jonka parissa emme jostain syystä kyllästy työskentelemään ja ideoimaan.

riikka stuart hawaii

Tätä nykyä olen saanut parannettua sekä materiaaleja, tekotapoja että etenkin työturvallisuutta. Asuinpaikkakuntakin on ehtinyt vaihtua ja kukkia on kerätty jopa toiselta puolen maapalloa. Näistä asioista kuitenkin lisää seuraavissa postauksissa!